Utun pennut kasvavat vauhdilla

16.06.2019

Pienet pennut ovat jo yhdentoista vuorokauden ikäisiä. Pentulaatikon äärellä tulee vietettyä tovi jos toinenkin katsellen ja kuunnellen tuhisevia pentuja. Se rauhoittaa kummasti mieltä. Pienikin pentujen inahdus on saanut Utu-emän katseen valpastumaan ja etsimään äänen lähdettä ja pian Utu nuoleekin pennut hellästi mutta päättäväisesti. Emän vaistot ovat olleet vahvat. 

Ulkoilureissut Utun kanssa pitenevät päivä päivältä. On huvittavaa katsoa, kun Utu palaa pantulaatikkoon kävelyltä, kuinka pennut heräävät unesta tuntien emän paluun laatikolle. Se on ruoka-aika taasen! Pennut lähtevät inisten etsimään nisää ja ravintoa. Hetken laatikossa riittää jo vilskettä, antaen osviittaa tulevasta, kun valkoiset pötkylät etsivät omaa meijeriään.

Pentujen paino on noussut noin 30-50 grammaa vuorokaudessa, joten ensimmäisen viikon aikana pentujen paino tuplaantui ja nyt se on jo reilusti yli kolminkertainen. Kasvuvauhti on hurjaa nii kuin sen kuulukin olla tässä vaiheessa.  Utu on siis ollut täystyöllistetty imettäjä ja onneksi maitoa on riittänyt kuudelle valkohuiskun alulle riittävästi. Muutenkin pennut muuttuvat vauhdilla. Syntymäkarvapeite on tuuhistunut runsaasti ja korviinkin on muodostunut karvapeitettä. Pentujen vaaleanpunaiset kirsut ovat tummuneet rotumääritelmän mukaisiksi ja mustaa pigmenttiä on tullut niin huuliin kuin tassujen anturoihin. Tänään ensimmäisellä pennulla jo avautuivat silmät ja tassutkin alkavat hatarasti kantamaan, joten uusi jännittävä maailma on avautumassa pennuillemme.

Ruska-sheltillemme aika on ollut turhauttavaa odotusta. Hinku on ollut syntymästä saakka kova tutustua näihin ihmeellisiin palleroihin.  Ensimmäisinä öinä Ruskakin inisi turhautuneena huoneessa mutta onneksi lelupennut hieman hillitsivät tutustumistarvetta uusiin kavereihin. Onneksi Utu päästi Ruskan piinasta vuorokaudessa ja päästi pentulaatikon reunalle nuuhkimaan uusia tulokkaita. Oikeastaan ei Utu Ruskaa komentanut mutta katse kuitenkin kielsi tulemasta lähelle. Hyvin ymmärsivät toistensa elekielen.  Hieno osoitus siitä miten läheisiä meidän Utu ja Ruska ovat toisilleen, kun ei Utu tämän kauemmin kieltänyt Ruskaa tekemästä tuttavuutta. Kymmenen vuorokauden kohdalla kuitenkin varaemo päätti mennä pentulaatikkoon ja ei Utulla ollut mitään tätä vastaan. Pentulaatikossa oli siis tuplasti enemmän pentujen nuolijoita. Emme ole kuin antaneet Ruskan piipahtaa hetken pentulaatikossa vaan olemme antaneet Utulle rauhan hoitaa pentujaan itse. Uskonpa että pentujen kasvaessa Ruska on se, joka pentujen kanssa leikkii päivät pitkät. Ei Ruska vielä tiedä miten vauhdikas heinäkuu sille on tulossa.